Andrologia

Andrologia on lääketieteen alue, joka selvittelee miehen lisääntymistä ja siihen liittyviä seikkoja. Tavallinen lähtökohta tutkimuksille on

Perustutkimus

Miehen hedelmällisyyden perustutkimus on siemennesteanalyysi. Sen perusteella voidaan yleensä tehdä karkea arvio siitä, onko hedelmättömyys miehestä johtuvaa. Kivesten hormonaalista toimintaa ja sen säätelyä voidaan arvioida verinäytteistä määritettävien hormonitasojen perusteella. Andrologin vastaanotolla voidaan lisäksi selvittää kivesten hormonitoimintoihin liittyvien oireiden taustoja ja pohtia hormonihoidon avulla saavutettavia hyötyjä ja mahdollisia haittoja tai riskejä.

Luotettavat esitiedot muodostavat erittäin tärkeä lähtökohdan miehen hedelmällisyyden arvioimiselle. Erityisesti perussairaudet, säännölliset lääkitykset (erityisesti hormonit, anaboliset hormonit), vatsan tai nivusalueen leikkaukset, aiemmat tulehdukset (sukupuolitaudit, eturauhasen tulehdukset ja sikotauti), murrosiän aikataulu sekä kemialliset altistukset on syytä huomioida.

Androloginen tutkimus

Androloginen tutkimuksen tavoitteena on selvittää yksinkertaisilla menetelmillä miehen sukuelinten toimintaa. Normaali maskulinisaatio (miehinen lihaksisto ja karvoitus) on merkki siitä, että kivesten testosteronituotanto on ollut riittävää murrosiän muutosten läpi viemiseen. Normaali kivesten koko ja konsistenssi viittaa yleensä normaaliin siittiötuotantoon.

Kivesten takana sijaitsevat lisäkivekset tunnustellaan tulehduksen poissulkemiseksi. Kiveksen taka- ja yläpuolella voi olla hyvinkin kookas laskimolaajentuma (varicocele). Tyypillisemmin kiveskohjuja todetaan anatomisista seikoista johtuen vasemmalla puolella. Kiveksestä ylöspäin kulkevat siemennuorat tuntuvat normaalisti helposti molemmin puolin. Hormonihoitojen yhteydessä on usein aiheellista tunnustella eturauhanen liikakasvun poissulkemiseksi.

Siemennesteanalyysi

Siemennesteestä tutkitaan mikroskoopin avulla siittiöiden tiheys (norm ≥ 18 milj/ml), kokonaismäärä (norm ≥ 40 milj), liikkuvuus (norm 40 %) ja siittiöiden mikroskooppinen rakenne, morfologia (norm ≥ 4 %). Lisäksi tutkitaan siittiövasta-ainetasot ja tehdään MAR-agglutinaatiotesti. Näytettä analyysiin toimitettaessa on välttämätöntä noudattaa annettuja ohjeita tarkasti, jotta saatu tulos olisi mahdollisimman luotettava. Yksittäisen arvon ollessa poikkeava on hedelmällisyys usein vain lievästi poikkeava. Mikäli kuitenkin useampi arvo on selvästi alentunut on hedelmällisyyskin todennäköisesti merkittävästi alentunut.

Kivesten ultraäänitutkimuksen avulla selvitetään ettei kiveskudoksessa ole mitään siemennesteen huonoa laatua selittävää muutosta.

Miehestä johtuvan lapsettomuuden hoito

Kun siemennesteen laatu on lievästi heikentynyt, siittiömäärä alentunut tai liikkuvuus tavallista huonompi, on inseminaatio usein tehokas hoitomuoto. Inseminaatiossa parhaat siittiöt rikastetaan pieneen tilavuuteen, joka sitten ruiskutetaan naisen kohtuun munasolun vapautumisen, eli ovulaation aikaan.

Vaikeammissa häiriöissä on yleensä mahdollista saada raskaus aikaan mikroinjektiohedelmöityksen avulla. Tämä hedelmöitysmuoto on aina yhdistettävä koeputkihedelmöitykseen, jossa munasolut kerätään naisen munasarjoista hormonihoidon päätteeksi. Itse mikroinjektiohedelmöitys tehdään aina lapsettomuusyksikön laboratoriossa. Hedelmöityksen jälkeen hedelmöittyneiden munasolujen kehitystä seurataan muutama päivä, ja lopulta paras alkio siirretään kohtuun. Mikäli hyvänlaatuisia alkioita on useampia, voidaan nämä pakastaa myöhempää hoitoa varten.

Pienellä osalla miehistä on huonolaatuisen siemennesteen taustalla kiveksen toiminnan säätelyhäiriö. Tällöin siemennesteen laatua on mahdollista parantaa hormonihoidon avulla. Hormonihoitoa on seurattava verikokeiden avulla. Mielekkään hormonivasteen jälkeen kestää 4–6 kuukautta ennen kuin paranemista on mahdollista havaita siemennesteanalyysissä. Hormonihoidon vaihtoehdot ovat suun kautta otettavat päivittäiset tabletit tai 2–3 kertaa viikossa pistettävät pistokset.

Atsoospermia – siittiöiden täydellinen puuttuminen

Osalla miehistä ei siemennesteanalyysissä löydetä siittiöitä lainkaan. Löydös aina syytä varmistaa uuden tutkimuksen avulla. Siittiöiden täydellisen puuttumisen taustalla voi olla useita syitä. Osalla voi löytyä poikkeavuus perimässä. Y-kromosomin mikrodeletioissa pieni osa siittiötuotannolle tärkeää Y-kromosomia puuttuu (A-, B- tai C-deleetio). Klinefelterin oireyhtymässä miehellä todetaan ylimääräinen X-kromosomi (47, XXY).

Oireyhtymään liittyy tyypillisesti siittiöiden täydellinen puuttuminen, joka johtuu siittiötuotannon häiriöstä. Pienellä osalla siittiöiden puuttumisen taustalla on kivesten toiminnan säätelyn häiriö (Kallmannin oireyhtymä). Näiden miesten siittiötuotanto on mahdollista käynnistää hormonipistosten avulla.

Huolellisen kliinisen tutkimisen ja hormoniarvioinnin perusteella tehdään muiden atsoospermiasta kärsivien miesten kohdalla päätös siitä, onko siittiöitä mahdollista löytää neulalla otettavasta koepalasta, vai tarvitaanko perusteellisempi avoleikkaus, jossa kiveskudoksesta valitaan parhaalta näyttäviä kohtia mikroskoopin avulla. Leikkauksessa saatavien siittiöiden avulla on mahdollista saada aikaan raskaus. Hoito edellyttää naisen hormonihoidon ja munasolukeräyksen (koeputkihoito), jossa kerätyt munasolut hedelmöitetään laboratoriossa mikroinjektiotekniikan avulla.

Testosteronihoito

Alentuneesta verenkierron testosteronipitoisuudesta seuraa osalle miehistä tyypillisiä oireita, kuten

Taustalla saattaa olla ylipaino, jolloin tehokas hoitomuoto on painonpudotus. Osalle miehistä aloitetaan testosteronihoito (pistos- tai geelihoito), jonka avulla oireisiin on mahdollista saada lievitystä. Testosteronihoito ei koskaan paranna miehen hedelmällisyyttä, vaan yleensä vaikutus on juuri päinvastainen, ja siittiötuotanto saattaa kokonaan pysähtyä testosteronihoidon seurauksena. Raskaustoive tulisikin aina huomioida miehen matalia testosteroniarvoja ja niiden hoitoa mietittäessä. Erityisen haitallisia siittiötuotannolle ovat anaboliset steroidit (esimerkiksi nandroloni, stanozololi, oxandroloni, oxymesteroni, mestanoloni), joiden siittiötuotantoa lamaava vaikutus saattaa kestää jopa vuoden.

Lääkkeet ja miehen hedelmällisyys

Monilla lääkehoidolla on merkittävä miehen hedelmällisyyttä heikentävä vaikutus. Voimakkaimmin hedelmällisyyteen vaikuttavat solunsalpaajat (sytostaatit), joiden seurauksena siittiötuotanto saattaa olla palautumattomasti tuhoutunut. Sulfasalatsiini, simetidiini ja ketokonatsoli ovat esimerkkejä varsin tavallisista lääkkeistä, joilla voi olla huomattava vaikutus siittiötuotantoon. Lisäksi on olemassa runsaasti lääkkeitä, joiden vaikutusta miehen hedelmällisyyteen ei tarkkaan tunneta.

Ylipaino heikentää merkittävästi kivesten toimintaa ja huonontaa siittiötuotantoa. Osalla voidaan todeta hyvinkin selkeä testosteronipitoisuuden lasku ja tähän liittyy usein heikentynyt siemennesteen laatu. Testosteronihoito saattaa parantaa muita oireita, mutta siittiötuotantoa se ei koskaan paranna.

Tupakan ja alkoholin vaikutusta siittiötuotantoon ja miehen hedelmällisyyteen on suurimmalla osalla miehistä hyvin vaikea todeta siemennesteanalyysin numeroarvojen perusteella. Tutkimukset ovat kuitenkin selkeästi osoittaneet, että myös miehen tupakointi heikentää sekä spontaanin raskauden että lapsettomuushoitojen avulla aikaansaadun raskauden todennäköisyyttä.

Kiveskohjut (varikocele)

Kiveksen ympärillä olevat laskimot saattavat laajentua ja aiheuttaa osalle jopa kipuja. Kiveskohjuihin voi liittyä heikentynyt siemennesteen laatu. Kiveskohjujen korjauksella voidaan saada siemennesteen numeerista laatua hieman parannettua, mutta varsinainen hedelmällisyys paranee leikkauksen avulla vain harvoin.