Gynekologinen tutkimus

Normaaliin gynekologiseen tarkastukseen kuuluu haastattelun lisäksi kliininen tutkimus sekä yleensä myös emättimen kautta tehtävä ultraäänitutkimus. Tarvittaessa voidaan ottaa näytteitä, kuten esimerkiksi PAPA-näyte tai kohdun limakalvonäyte eli iu-näyte.

Gynekologin haastattelussa tiedustellaan muun muassa yleistä terveydentilaa, tietoja kuukautiskierrosta, perussairauksia, perinnöllisiä sairauksia, raskauksia ja synnytyksiä ja niiden kulkua, sekä mahdollisia leikkauksia. Ennen vastaanottokäyntiä täytetystä esitietolomakkeesta tiedot saadaan nopeasti ja selkeästi. Mikäli vastaanotolle hakeudutaan jonkin erityisen oireen tai vaivan vuoksi, on hyvä varautua kysymyksiin ainakin oireiden alkamisajankohdasta ja esiintymistiheydestä.  Esimerkiksi vuotohäiriöiden, kipujen ja virtsaamisvaivojen suhteen oirepäiväkirjasta on usein hyötyä vastaanottotilanteessa.

Gynekologisessa tutkimuksessa lääkäri tutkii ulkosynnyttimien limakalvot sekä tarkastaa emättimen ja kohdunsuun spekulatutkimuksen avulla. Tarvittaessa tässä yhteydessä voidaan ottaa myös papa-näyte. Tämän jälkeen tehdään vielä kohdun ja sivuelinten tunnustelu emättimen kautta avustaen. Tutkimus on oikein tehtynä kivuton.

Gynekologinen ultraäänitutkimus tehdään yleensä emättimen kautta. Ultraäänitutkimuksessa tarkastetaan kohdun rakenne ja limakalvon paksuus, kohdun vieruskudos, munasarjat, virtsarakko ja kiinnitetään huomiota mahdolliseen vatsaontelossa sijaitsevaan nesteeseen. Ultraäänitutkimuksesta kirjoitetaan lausunto.

Ultraäänitutkimuksessa voidaan tarvittaessa käyttää apuna myös kohdun sisälle ruiskutettavaa liuosta (hysterosonografia), jonka avulla voidaan arvoida kohdun limakalvomuutoksia, kuten polyyppeja tai kohtuonteloa painavia myoomia.

Rinnat tunnustellaan tarvittaessa.