PAPA-koe eli irtosolukoe

Papakokeella seulotaan emättimen ja kohdunnapukan solumuutoksia eli syövän esiasteita. Samalla saadaan esille myös tiettyjä tulehduksellisia, hyvänlaatuisia muutoksia. Koe otetaan gynekologisen tutkimuksen yhteydessä emättimestä ja kohdunnapukasta siihen tarkoitetulla puulastalla ja harjalla. Yleensä näytteen otto on kivuton.

Lakisääteisesti kuntien tulee järjestää papa-seulonnat 30-55-vuotiaille naisille 5 vuoden välein. (Joissakin kunnissa seulonnat on ulotettu myös 25- vuotiaisiin ja 60 –vuotiaisiin.) Näihin tutkimuksiin naiset kutsutaan kotipaikkakunnan terveyskeskusten kautta.

Alle 20-vuotiaalta nuorelta naiselta ei yleensä tarvitse papa-koetta tutkia. Seulontaiän ohittaneilta naisilta tulee irtosolukoe sen sijaan tutkia enintään viiden vuoden välein.

PAPA-kokeen ohella voidaan etsiä myös ns. korkean riskin papillomavirustyyppejä kohdunsuulta otettavasta erillisestä HrHPV näytteestä.

Papa-kokeeseen on syytä hakeutua, jos naisella on:
• toistuvia emätintulehduksia (pahanhajuista,veristä valkovuotoa)
• ylimääräisiä verisiä vuotoja (ennen kuukautisia tiputtelua/kuukautisten jälkeistä tiputtelua/yhdyntään liittyviä tiputteluja/tai muita ylimääräisiä verisiä vuotoja)
• vaihdevuosi-iän (=menopaussin) jälkeisiä verisiä vuotoja
• kierukan vaihdon yhteydessä

Riskitekijöinä Papa-muutoksille ovat:
• tupakointi
• varhainen yhdyntöjen aloitusikä
• useat seksikumppanit
• sairastetut sukupuolitaudit
• pitkäkestoinen e-pillereiden käyttö
• toistuvat raskauden keskeytykset

Papa-kokeen vastauksessa patologi arvioi näytteen riittävyyden ja mahdollisen epiteelisoluvaurion. Normaali vastaus on: ei epiteelisoluatypiaa/ei pahanlaatuisia soluja. Mikäli  näytteessä on tulehdusta ja sen aiheuttaja on määritettävissä, on tämä myös nähtävissä. Mahdollisen hoidon määrää  lähettävä lääkäri. Kontrollin tarpeen määrittelee joko patologi tai lähettävä lääkäri.

Poikkeavan papatuloksen seurauksena saatetaan suositella tehtäväksi kohdunsuun tähystystutkimusta eli kolposkopiaa. Siinä tutkitaan mikroskoopin avulla ulkosynnyttimien ja emättimen limakalvot sekä kohdunsuu. Tutkimuksessa käytetään apuna laimennettua etikkaliuosta sekä usein myös jodiliuosta mahdollisten solumuutosten etsinnässä. Tutkimuksen yhteydessä otetaan yleensä koepaloja. Tutkimus tehdään normaalin vastaanoton yhteydessä eikä se ole kivulias.