Vaihdevuodet

Vaihdevuosilla (klimakterium, menopaussi) tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta loppuu.  Oireet johtuva ovulaatioiden loppumisesta munarakkuloiden määrän vähentyessä ja munasarjojen estrogeenituotannon hiipumisesta.

Viimeiset kuukautiset tulevat suomalaisella naisella keskimäärin 51 vuoden iässä. Vaihtelua on yksilöllisesti 45–55 ikävuoden välillä.  Kun kuukautiset ovat olleet poissa vuoden, voidaan todeta vaihdevuosi-iän eli menopaussin alkaneen. Vaihdevuodet voivat alkaa jo aiemmin munasarjojen poiston, sädehoidon tai solunsalpaajahoidon seurauksena. Tupakointi aikaistaa menopaussia 1–2 vuotta.

Oireet

Vaihdevuosioireet voivat alkaa jo ennen kuukautisvuotojen loppumista, mutta vaikeimmillaan ne yleensä ovat vuoden sisällä menopaussista. Joillakin naisilla ne voivat jatkua pitkäänkin, toisaalta kaikille ei oireita tule lainkaan.

Kuumia aaltoja esiintyy 70–80 % naisista, mutta varsin hankalia ne ovat vain 10–20 % tapauksista. Kuumien aaltojen syntymekanismia ei tarkasti tunneta. Tavallisimmin hikoilu kestää 1–5 vuoden ajan. Hikoilua voi esiintyä päivällä tai yöllä. Se tulee puuskittain, ja siihen voi liittyä äkillinen palelun tunne. Monella on samanaikaisesti tunne sydämen tykyttelystä. Kasvojen punoitusta voi ilmetä. Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein yöhikoiluun.

Estrogeenin puutteesta seuraa emättimen limakalvon ohenemista, mikä ilmenee kuivuutena ja joskus kirvelynä tai yhdyntäkipuina. Lisäksi voi esiintyä tiheävirtsaisuutta tai muita virtsavaivojaLuun haurastuminen kiihtyy menopaussin yhteydessä. Lisäksi voi ilmetä tukielinoireita sekä nivel- ja lihaskipuja.

Väsymys, joka voi olla seurausta yöhikoilusta, ärtyneisyys, masentuneisuus ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä. Seksuaalista haluttomuutta voi esiintyä.

Vaihdevuosien toteamiseen ei tarvita yleensä laboratoriokokeita. Joskus voidaan tarkastaa verikokeella aivolisäkkeen follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) määrä, joka kasvaa vaihdevuosi-iässä.  

Hoito

Vaihdevuosioireiden hoito riippuu niiden aiheuttamasta haitasta. Oireita voi hoitaa tehokkaasti säännöllisellä liikunnalla ja ravitsemuksella. Runsasta kahvinjuontia, voimakkaasti maustettuja ruokia ja tupakointia tulisi välttää, sillä niiden tiedetään pahentavan vaihdevuosioireita. Ylipaino lisää oirehdintaa. Vaihdevuosioireiden hoitoon on saatavilla luontaistuotteita, mutta pääsääntöisesti niiden tehoa ja turvallisuutta ei ole pystytty osoittamaan lääketutkimuksilla.

Mikäli itsehoito ei tunnu riittävältä, vaihdevuosioireiden hoitoon voidaan käyttää hormonikorvaushoitoa. Oireita helpottaa estrogeeni. Koska estrogeeni lisää kohdun runko-osan syöpäriskiä, estrogeenihoitoon tulee liittää syövältä suojaava keltarauhashormoni silloin, kun kohtua ei ole poistettu. Mikäli kohtu on poistettu, estrogeenia voi käyttää ilman keltarauhashormonia.

Hormonikorvaushoito voidaan toteuttaa pillereillä, iholle annosteltavilla geeleillä, laastareilla tai hormonikierukalla. Estrogeenilla on suotuisa vaikutus oireiden lisäksi myös luustoon.

Hormonikorvaushoidon vasta-aiheita ovat


Hormonikorvaushoidon riskit

Hormonikorvaushoitoon liittyy lievästi kohonnut riski sairastua rintasyöpään. Riskiin vaikuttavat hormonihoidon kesto sekä käytetty menetelmä.

Suomessa kootun tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että vähintään viisi vuotta kestänyt  pelkän estrogeenin käyttö aiheuttaa neljä ylimääräistä rintasyöpädiagnoosia 1000 käyttäjän joukossa. Vastaava määrä lisätapauksia syntyy lyhyemmällä, 5–10 vuotta kestäneellä estrogeeni-progestiiniyhdistelmän käytöllä 1000 naisen joukossa.

Hormonihoidon vaikutus sepelvaltimotaudin riskiin riippuu missä iässä ja missä vaiheessa menopaussiin nähden hoito on aloitettu. Hormonihoito suojannee sydäntapahtumilta, jos se aloitetaan terveelle naiselle pian menopaussin jälkeen. Myöhemmin aloitettuna hormonihoito kasvattaa sydäntapahtuman riskiä.

Myös iskeemisen aivohalvauksen riski kohoaa. Sekä pelkän estrogeenin että yhdistelmähoidon käyttöön liittyy myös kohonnut verisuonitukosriskijoka on korkeimmillaan korvaushoidon alussa.

Hormonikorvaushoidolla on siis sekä suotuisia ja elämänlaatua parantavia vaikutuksia, mutta se sisältää myös riskejä. Suomalainen asiantuntijajoukko on suositellut, että kun vasta-aiheita ei ole ja vaihdevuosioireet vaativat hormonihoitoa, hoito toteutetaan pienimmällä tehokkaalla annoksella ja mahdollisimman lyhyellä käyttöajalla.

Lähteet:
Aila Tiitinen: Vaihdevuosien hormonikorvaushoito: Tietoa potilaalle, Duodecim 2011.
Heli Lyytinen ja Olavi Ylikorkala: Vaihdevuosi-iän hormonituotanto ja rintasyöpäriski: Uutta tietoa Suomesta. Duodecim 2011.