Virtsankarkailu

Naisen virtsankarkailu on hyvin tavallinen vaiva, joka satunnaisena koskettaa jopa 50 % naisista. Säännöllinen, haittaa aiheuttava virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi vaivaa 50 ikävuoden jälkeen noin 20 % naisista.

Virtsainkontinenssi jaetaan neljään tyyppiin

Hoito

Ponnistusinkontinenssia voidaan hoitaa joko konservatiivisesti tai leikkaushoidolla. Konservatiivisiin hoitoihin kuuluvat lantion lihasten kuntoutus, painonpudotus, estrogeenihoito ja joissakin tapauksissa lääkehoito duloksetiinin avulla. Leikkaushoito tulee kyseeseen, mikäli konservatiivisesta hoidosta ei ole apua ja vaiva on merkittävää haittaa aiheuttava. Leikkauksella pyritään palauttamaan virtsaputken anatominen tuki, joka on tarpeellinen, jotta virtsaputki voi sulkeutua fyysisen rasituksen aikana. Suomessa tavallisimmin käytetty menetelmä on nykyään kiristämättömän virtsaputken tukinauhan asettaminen virtsaputken keskiosan tueksi (TVT, TOT tai TVT-O).

Pakkoinkontinenssia hoidetaan konservatiivisesti lantionpohjan lihasten kuntoutuksella, limakalvojen hoidolla, rakkoharjoituksilla ja lääkehoidolla. Mikäli perussyy, kuten esimerkiksi virtsatieinfektio on tiedossa, hoito kohdistetaan mahdollisuuksien mukaan juuri siihen. Tavallisimmin syytä ei tiedetä.

Hoidolla pyritään estämään tahattomasti käynnistyvä virtsaamisheijaste. Tähän voidaan käyttää estrogeenihoitoa tai rakon supistuvuutta vähentäviä lääkkeitä, kuten mirabegronia, oksibutyniinia, tolterodiinia, trospiumkloridia, solifenasiinia, darifenasiinia tai fesoteradiinia. Lääkkeitä voidaan myös nopeasti alkavan vaikutuksen vuoksi käyttää tarvittavana lääkkeenä tilanteissa, joissa virtsapakko-oireet ovat sosiaalisesti häiritseviä. 

Sekainkontinenssia hoidetaan sen mukaan kumpi oireista (ponnistus- vai pakkoinkontinenssi) on merkittävämpi. Konservatiivinen hoito ensisijainen mutta leikkaushoitokin voi tulla joskus kyseeseen mikäli virtsa karkaa fyysisen rasituksen yhteydessä ilman virtsapakko-oiretta eikä konservatiivisesta hoidosta ole ollut apua.

Ylivuotoinkontinenssissa hoito kohdistetaan perussyyhyn.

Kaikki virtsankarkailuvaivan vuoksi tutkimuksiin tulevat potilaat täyttävät haitta-aste- ja erotuspisteytyskaavakkeet, joista on merkittävä apu jatkohoitoja ratkaistaessa. Vastaanotolle on syytä tulla virtsarakko täynnä, jotta tutkimus olisi luotettava.